Minä pidin erityisesti siitä, että saimme kulkea fiiliksen mukaan. Jokainen todellakin ymmärsi antaa tilaa, kun sitä tarvitsi ja toisaalta porukassa kulkeminen oli sitten taas tosi mukavaa, kun oli sen aika.

Mieleeni jäi erikoisesti se rauhallinen tunnelma, mikä vallitsi koko kylässä ja vuoristossa. Maisemathan olivat huikeat kuin myös auringonnousut. Minusta vuoret olivat öisin jotenkin vielä merkittävämmät ja kun kuun valossa käveli pyhiinvaellusreitillä, tuntui kuin olisi kävellyt Jeesuksen jäljillä Getsemanessa.

Viimeisen illan kynttiläpolku oli juttu aivan omansa villisikoineen ja rukouksineen. Kirkossa oli myös rauhoittavat fiilikset ja messuja jaksoi seurata toisin kuin kotipuolemme kirkossa.

Suuret halaukset ja kiitokset Marjaanalle ja Retsille huolenpidosta, huumorintajusta, hyvähermoisuudesta ja rakkaudellisista tunnelmista koko matkan aikana. Kiitos, halauksia, rakkautta!