Tapahtumat olivat uskomattomia, värejä paljon ja tunnelmat laidasta laitaan – täyttä elämää, täydeltä laidalta.

Haluan vielä jatkaa matkaa. Laukku on purkamatta ja unissani vaeltelen Ranskan maaseudulla kanssanne öisin. Mihinkään ei ole hoppu, ei töihinkään, sen olen nyt perusteellisesti oppinut. Haluan vain nähdä pidemmälle eteen – taakse ja viipyä tässä hetkessä niin kauan kuin sitä riittää.

Uskon, että kun matkamme perimmäinen meille itse kullekin avautuu, on meillä jokaisella kädessämme suurenmoinen ruusu. Ruusu, jonka tuoksu ja kauneus kertovat eräästä huhtikuussa kuljetusta polusta lopun elämäämme.